Sataedussa lähihoitajaksi opiskeleva Jesse Keski-Oja vietti viisi viikkoa Fuengirolan auringon alla.

”Kun lähdin Helsinki-Vantaalta, niin lunta oli maassa ja asteet nollassa. Täällä päivisin lämpötila on noin 22 astetta, illan viiletessä lämpötila tippuu 18 asteeseen ja öisin lämpötila laskee noin 10 asteeseen.

Ensimmäinen kokonainen viikko on nyt takana.

Aloitin työharjoittelun Fuengirolan Kotikoulussa Tuiskulan puolella viime tiistaina (7.1.). Samaan aikaan kanssani aloitti kaksi muutakin opiskelijaharjoittelijaa Suomesta. Toinen opiskeli sosionomiksi ja toinen opettajaksi. Heistä on ollut suuri apu etenkin ensimmäisten päivien aikana, kun on saanut vertaistukea ja voinut vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan. Henkilökunta on täällä tosi mukavaa ja kaikki ovat valmiita auttamaan, opastamaan ja vastailemaan heränneisiin kysymyksiin. Tuiskulassa harjoitetaan montessoripedagogiikkaa, josta itselläni ei ollut vielä käytännön kokemusta aiemmin. Pedagogiikan mukaisesti lapset ovat hyvin itsenäisiä ja heitä myös opetetaan ja kannustetaan omatoimisuuteen. Aikuisen tehtävä on auttaa tarvittaessa ja vastata kysymyksiin. Iltapäivällä ruokailun jälkeen käymme ulkona rannalla lasten kanssa. Kotikoululta rannalle on matkaa muutama sata metriä. Rannalla on lapsille sopiva nurmikkoalue, jossa he voivat leikkiä ja tutkia. Eli vesirajaan on turvallinen välimatka.

Työharjoittelupäivät alkavat kello 9.00 ja päättyvät kello 15.00. Aurinko alkaa laskemaan kello 18.00 jälkeen, joten aikaa kaupungilla ja rannalla kiertelyyn ja oleskeluun jää vielä runsaasti. Pimeyden laskettuakin ulkona voi yhä kierrellä, mutta silloin tarvitsee jo pitkähihaista ja pitkiä housuja. Jotkut vetävät takkia ylle. Vietin ensimmäiset päivät rannalla aaltoja ihmetellen ja simpukoita keräillen. Rannalla porukat pelaavat lentopalloa ja potkivat jalkapalloa. Yhtenä päivänä näin yhden riippuliitämässä taivaalla. Rannalla on myös kuntolaitteita, jotka näyttävät myös olevan suosittuja.

Olen ensimmäsen viikon aikana mm. käynyt katsomassa jalkapallo-ottelun Fuengirola vastaan Malaga (2-2), osallistunut paikallisessa kirkossa espanjankieliseen kirkkomessuun, jossa nautin mm. öylätin, käynyt parturissa, jossa työntekijä käytti valkoista kauluspaitaa ja suoria housuja. Vaikka yhteinen kielemme oli elekieli, koska hän puhui yhtä paljon (vähän) englantia, kuin minä espanjaa, mutta laatutyötä hän teki ja hintakin oli alle 10 euroa.

Tuntuu, että yleinen elintarvikkeiden hintataso on alhaisempi, tuotteesta riippuen jopa ”naurettavan” alhainen verrattuna Suomeen. Virvoitusjuomat, vesipullot, mehut, alkoholi, leivät, hedelmät jne jne.

Ainut joka on pistänyt silmään, on juustojen korkeammat hinnat.

Espanjalaiset selvästi rakastavat kinkkuja. Täällä kinkkua on joka lähtöön, jokaiseen käyttötarkoitukseen tuntuu olevan eri kinkku. Kymmeniä, kymmeniä ja taas kymmeniä eri vaihtoehtoja. Espanjalaiset rakastavat kinkkuja.

Asunnolla kaikki toimii moitteettomasti. Ulko-oven lukko toimii, netti toimii sulavasti ilman katkoksia tai nykimistä, televisio toimii (vaikka en rehellisesti sanottuna ole kertaakaan käynnistänyt sitä sen jälkeen kun respan kanssa kokeiltiin/todettiin kirjautumispäivänä, että toimiihan se) sähkö pelaa eli virtaa tulee seinästä ja kännykän saa ladattua ja jääkaappi hurisee, hanasta ja suihkusta tulee vettä, jopa kuumaa vettä. Ei pelkästään haalean lämmintä. Vessa toimii ku junan vessa. Ilmastointi toimii. Huoneessa on pieni kassakaappi, jossa säilytän kaikkein tärkeimpiä asiakirjoja ja tietokonetta.

Vaikka sähkö onkin toiminut moitteettomasti, niin onneksi pakkasin mukaan taskulampun kaiken varalta, sillä kävi nimittäin niin, että toisena aamunani täällä Espanjassa hostellissa oli todellakin sähkökatko. Onneksi suihkussa käynti ja hampaiden pesu onnistui taskulampun kajossakin hyvin.

Hostellissa majoittuu paljon suomalaisia ja heidän kanssa on mukava vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia ja käydä ulkona syömässä.

Hostellin vieressä kulkee junarata, joka kulkee noin kello 6 noin kello 23 asti kolme kertaa tunnissa. Paikallinen kirkkokin on vain kivenheiton päässä ja kirkonkellot kilkkaavat tasatunnein ja merkiksi messujen aloittamiseksi ja lopettamiseksi. Mutta kaikkeen tottuu ja sopeutuu yllättävänkin nopeasti, eikä äänet ole häirinneet untani.

Unohduksista puheen ollen, ensimmäisenä harjoittelupäivän aamuna kun olin lähdössä kohti harjoittelupaikkaa, lukitsin jo ulko-oven ja olin matkalla jo rappusissa kunnes muistin, että olin unohtanut aurinkolasini pöydälle. No eikun niitä hakemaan. Seuraavaksi ehdin jo ulos hostellista ja muutaman kadun ylikin jo kunnes huomasin, että olin unohtanut puhelimeni laturin piuhaan kiinni. No eikun taas takaisin puhelinta hakemaan. Kolmas lähtöyritykseni lopulta onnistui ja pääsin harjoittelupaikkaan muutaman minuutin myöhässä, mutta onnekseni yksikään lapsi ei vielä ollut saapunut hoitoon. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ainut suoranainen puute on oman keittiön puuttuminen, mutta toisaalta sehän oli jo etukäteen tiedossa. Kattoterassilla on keittiötilat ja välineet. Myös pyykinpesu ja kuivaus onnistuu kattoterassilla. Joten muy bien.

Toinen ennalta tiedossa ollut asia oli, että lattiat ovat verrattain kylmiä, jalat kaipaavat sisäkenkiä tai villasukkia taistelussa lattialaattoja vastaan.

Ulkona syöminen on myös verrattain halpaa, joten olen suosinut myös sitä.

Rikollisuutta esim. taskuvarkauksia en ole havainnut yhtään. Mielestäni täällä on ihan turvallista liikkua. Ihmiset ovat lähtökohtaisesti hyväntahtoisia ja hymyilevät ja tervehtivät ohi kulkiessaan

Viikot 2 & 3 ovat menneet nopeasti ohi ja yli, ja nyt on menossa jo numero 4. Aikaa on kunnes sitä ei ole.

Toisella viikollani vanhempani tulivat viikoksi käymään täällä Fuengirolassa. He olivat vuokranneet viikoksi auton, joten valtateiden asfaltit paloivat ja hiekkatiet pölisivät, kun tutustuimme Fuengirolan lähiympäristöön ja vähän kauemmaskin mustalla neliovisella Ford Fiestalla.

Teimme päivämatkoja mm. Mijaksen auringossa kylpevään valkoisena hohtavaan kuvankauniiseen kaupunkiin; lähdimme ylös Serrania de Rondan vuoristoon serpentiiniteitä pitkin kohti vuoriston tasangolla sijaitsevaa Rondan kaupunkia. Kävimme myös Setenil de las Bodegasin osittain kallionkielekkeiden sisään rakennetussa kaupungissa. Ylös vuoristoon matkatessamme pilvet lopulta ympäröivät meidät. Vaikuttava näky sekin.

Kävimme myös tutustumassa Marbellaan. Olé!

Eräs tähän astisen matkani kohokohdista oli matka Gibraltarille. Reilu sadan kilometrin matka taittui noin 90 minuutissa. Apinoita toivottiin ja niitä myös saatiin. Paljonkin. Kalliolla elää 6 apinaperhettä ja yhteensä apinoita on noin 300. Jokainen apina on yksilöity ja sille on annettu nimi. Opas sanoi, että vaikka apinat elävät yleensä korkealla vuorella, niin silloin tällöin niitä on nähty jopa Gibraltarin keskustassa asti. Kun kävimme korkeimmalla näköalatasanteella, niin huomasin, että paikallisella kansallisjalkapallostadionilla oli peli menossa. Hyökkäys- ja puolustuskuvioita oli hauska katsella lintuperspektiivistä.

Kävin monena iltana töiden jälkeen uimassa vanhempien hotellin lämmitetyssä ulkouima-altaassa. Äkkiseltään kuulas merivesi, joka hellii uimaria noin 15 asteen lämmöllä, tuntuu uhkarohkealta valinnalta. Mutta samaan hengenvetoon on myös todettava se fakta, että olen jo kerran uskaltautunut meriveteen uimaan. Joten sekin on siis koettu. Oli kylmää.

Päätimme joka illan käymällä ulkona syömässä ja Juhla Mokkan kahveilla hotellilla. Tapakset, churrot ja paellat ovat tulleet tutuiksi.

Kävimme eräänä iltana myös ulkona syömässä Kotikoulun harjoittelijoiden kesken. Se oli mukavaa. Söimme ravintolassa ja kuuntelimme live-musiikkia.

Lunastin myös eräänä iltana kaverin kautta Suomen huutokauppakeisarin pitämästä huutokaupasta itselleni Panda-pehmolelun. Rahalla saa ja hevosella pääsee, vai miten se sanonta menikään?

Toinen matkan kohokohdista oli futisreissu Malagaan. Matkustimme otteluun Malaga fun club Finlandin bussilla. 50-paikkainen bussi oli ääriään myöten täynnä. Itse ottelu oli viihdyttävä ja yleisö eli mukana joka hetki. Itse ottelu päättyi pistejakoon 2-2; vaikka paikkoja lisäosumiinkin oli runsaasti tarjolla. Aurinko helli alkuiltapäivän ottelua myös.

Täytyy sanoa, että nyt kun viikon verran (lähinnä iltaisin ja öisin) on ollut pilvistä, tuulista, sateista ja paikoin taivaskin on lyönyt tulta salamoiden ja ukkosen jyrinän muodossa, niin aurinkoa joka nyt taas on tullut esiin, arvostaa enemmän kuin ehkä ennen. Ja paikoin kun taivas on auennut, niin vettä on tulvinut kaduille ja huoneistoihin; ja kaikki se mikä voi kastua, on myös kastunut. Mut kesä kuivaa hei? 

Meillä on muodostunut viikkojen aikana tänne tiivis kuusikko Hostal Nevadan asukkaista. Oleskelemme kattoterassilla päivien jälkeen ja käymme yhdessä iltaisin syömässä.

Nää on just niitä kultaisia ohikiitäviä hetkiä ja muistoja, joita ei voi rahalla ostaa. 6 täysin erilaista ihmistä eri elämänkokemuksilla ja arvoilla, mutta magneetti vetää yhteen.

Make sure you make memories ’cos it’s gonna fly by!”

Jos kysytte, että mitä jään eniten Espanjasta kaipaamaan, niin tietenkin mainioita aurinkoisia, tuuli- ja sadevapaita ilmoja. Kontrasti Suomen helmikuun ilmoihin on valovuoden mittainen. Ja ymmärtääkseni tammikuukaan ei hellinyt piloille. Kaikella rakkaudella.

Ja tietenkin myös mainioita nähtävyyksiä ja maisemia.

Toinen asia, jota jään kaipaamaan, on siellä luodut ihmissuhteet ja uudet ystävät. Onneksi vaihdoimme yhteystiedot useimpien kanssa, niin voi pitää edelleen yhteyttä ja vaihdella kuulumisia, mutta eihän se kuitenkaan ole täysin sama asia, kuin nähdä kasvotusten ja käydä esim. kahvilla, ulkona syömässä tai hengata rannalla.

Ja kolmas asia, on tietenkin ihanat, energiset, valloittavat ja valovoimaiset lapset. Heitä jään kaipaamaan.

But you win some, you lose some!

Ja onneksi kuvia ja videoita on paljon, ja ennen kaikkea lukuisia vahvoja muistoja! Tämä oli hieno matka ja ehdottomasti ikimuistoinen kokemus! Kannatti lähteä.

Toisaalta taas tuli eletyksi se sananlasku there’s no place like home… on ihana palata takaisin Suomeen, kun on ollut 5 viikkoa erossa läheisistä ja ystävistä. Tietenkin yhteyttä on pidetty säännöllisesti atk:n välityksellä, mutta live on aina live!

Jännä huomata, että 5 viikkoa ei kuulosta mitenkään kohtuuttoman pitkältä ajalta olla poissa, mutta toisaalta taas paljon on siinä ajassa ehtinyt tapahtumaan Suomessa ja läheisten elämässä.

Tästä on hyvä jatkaa kevättä kohden!

Lämpimin helmikuun terveisin & over and out!”

Teksti ja Kuvat: Jesse Keski-Oja